Lupasin kertoa Harmaata valoa-kirjasta ja mitä mieltä olin kirjasta. Joten tässä tulee.

Ruta Sepetys - Harmaata valoa

"Oletko koskaan miettinyt, minkä arvoinen on ihmishenki? Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen."

14. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton salainen poliisi jyskyttää ovelle ja antaa kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata. Taidekoulusta haaveillut 15-vuotias liettualainen Lina, hänen pikkuveljensä Jonas ja äitinsä Jelena pakotetaan yötä vasten junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tärkeintä on pysytellä yhdessä, sillä perheen toisaalla vangittu isä on jo matkalla kuolemanleirille.

Viikkojen nöyryyttävä ja uuvuttava matka jatkuu Uralvuorten halki aina kaukaisen Siperian tundrille. Elämä työleirillä on epäinhimillisen raskasta, mutta Lina ja hänen kohtalotoverinsa taistelevat säilyttääkseen paitsi henkensä ja järkensä myös arvokkuutensa rippeet. Hiljaisina hetkinä Lina takertuu ruostuneisiin unelmiinsa ja taltioi näkemäänsä salaa voidakseen jonain päivänä kertoa tuhansien karkotettujen tarinan.

Harmaata valoa on henkeäsalpaavan koskettava selviytymistarina, ylistyslaulu ihmisluonnon lannistumattomalle optimismille. Yhdysvaltalaisen Ruta Sepetyksen esikoisromaani perustuu tosikertomukseen kirjailijattaren isosedän perheen vaiheista Baltian neuvostomiehityksen aikana.

Olen lukenut tämän aikaisemminkin muutama vuosi sitten. Tarina sai useammassa kohtaa miettimään, miten hyvin meillä on asiat täällä Suomessa. Kyyneleet tulivat silmiin useammassa kohtaa. Todella koskettava kertomus. Pidän kovasti tästä kirjasta, ja suosittelen kaikille, ketkä tykkäävät lukea tositarinoita.