Voinko olla iloinen ja onnellinen, vaikka läheinen on juuri kuollut? Siinä minulle pohdittavaa. Ajattelen, että vainaja olisi iloinen, jos surun keskellä pystyy iloitsemaan ja jatkamaan elämää. Kuolema on surullinen tapahtuma, ja se vaatii pitkän surutyön, ainakin minulta. Mun läheinen kuoli muutama päivä sitten, ja sain eilen tietää siitä. Se oli shokki, koska vainaja oli vähän päälle nelikymppinen. Ja ensimmäinen läheinen, joka on minulta kuollut. Pystyin tänään olemaan ajattelematta asiaa välillä, mutta kun muistiin tuli pätkiä mukavista kahvihetkistä ja kaikesta hassuttelusta, ja meidän tyhmistä jutuista, joille naurettiin illalla yliväsyneinä, tuli kyyneleet silmiin. Muistan hänen ilonsa ja positiivisen luonteen. Kun viimeksi nähtiin, viimeisen kerran, annoin hänelle halauksen lähtiessäni. Onneksi. Se oli viimeinen kerta kun näin hänet. Olen erittäin surullinen. En tiedä miten jatkaa surutyötä. Jos teillä on jotain vinkkejä, miten elämää kannattaa jatkaa surutyön ohella, olisi kiva jos viitsisitte kertoa. Se merkkaisi mulle tosi paljon.